Kun maltat mielesi pääset maailmaan kyllä
Ja niinhän siinä kävi, että innostuin liikaa, ja nyt istuskellaan sitten taas neljän seinän sisällä Vepun heitellessä poikia tatamin pintaan. Otin takapakkia taudissa, ja oli valitettavasti jäätävä toipilaaksi vielä tämän iltaa, sillä kouluun on loppuviikoksi pakko raahautua oli mikä oli. Tällä viikolla tarkoituksena saada se kuvaamataidon exam -projekti valmiiksi. Deadline pelottelee perjantaissa. Vietänkin sitten seuraavat kaksi päivää värien keskellä keskittyen keksimään jonkinlaista lopputyötä. Minne katosi aika?
Pelkään tässä myös hieman eilen intoilemani kurssin suhteen, sillä nopeet kai sitten syövät hitaat ja jäin muista jälkeen rynnätessä varaamaan tunteja! Kurssi täynnä luki kauniisti huutomerkin kera tanssikoulun nettisivuilla. Odotan kuitenkin vielä lähettämääni meiliin vastausta, että josko sinne vielä pääsisi....
Mulla soi tietokoneeni "mahtavaakin mahtavimmista" kaiuttimista Jukka Poika, mutta päässä soi Samuli Putron Älä huuda mulle ja katseeni osuu tähän vallitsevaan kaaokseen ympärilläni. Tarvitsen kyllä nyt jutusteluseuraa Skypen yhteydessä, kupposen kuumaa sekä villasukat jalkaan!
Kirjoitan blogia niin omaksi ilokseni kuin sekä myös kaikille innokkaille ketä kiinnostaa, mitä täällä tapahtuu täällä Englannissa tai kiinnostaa kurkkailla, miten täällä mun elämässäni huiskii. Kommentteja on tullut vähän epätasaiseen tahtiin enemmän ja vähemmän ja ei yhtään. Pääasia mulle ei ole kommenttien saaliminen, mutta mielelläni minä teidänkin kommentteja, mielipiteitä ja terkkuja lukisin. Heh, hih. Joten olisi kiva kuulla sieltäkin puolen ruutua vastavuoroisesti, jotten tuntisi ihan yksin täällä höpötteleväni. Kertokaa vaikka, jos ootte reissannut jossain samoissa paikoissa tai jos ootte syönyt aamulla jogurttia. :-)