"I sort of feel like I'm on drugs when I'm with you."

Huhhuhhuijjaa. Olo on väsynyt, mutta onneksi ollaan jälleen viikonloppua lähestymässä! Huomenna on vain puolikas päivä koulussa, koska iltapäivällä kaikki oppilaat siirtyvät busseilla UWE:n (University of the West of England) suuntaan saamaan tietoa jatko-opiskelusta Sixth Formin jälkeen. Meitsille tosi tärkeää tietoa siis ;-) Tänään oli taas kaunis iltapäivä, ja käytiin Vepun kanssa vähän "tekemässä kotitehtäviä" puistossa. Kuvista on myös mahdollista havaita pienoista väsymystä. Mutta voin sanoa, että huumori on kukoistanut. Harmi (?), ettette päässeet tilanteisiin mukaan kuulemaan meidän huippuja juttuja, ja meitsin jälkihuumoria! Ainiin ja Vepu pyysi huomauttamaan, että se on tuossa ensimmäisessä kuvassa Putouksen J-P ja seuraavassa kuvassa kissa...?

p.s. täällä kukkii jo kukat uudelleen!

I am veeeery tired, and looking forward to get some beauty sleep on the weekend. Luckily it is already Thursday tomorrow! :-) Btw. Jessie J keeps singing Domino in my head all the time...

To make your art great you just need a gorgeous model, right?

Margarethan kanssa käymme yhdessä tuottamassa vähän kuvaamataitoa kaksi kertaa viikossa Downend -nimisellä koululla. Myönnettäköön, etteivät ylhäällä olevat mustekynäpiirokset minun pärstästäni ole omaa käsialaani. Syy siihen, että varastan kuvia Margarethan kirjasta on se, että itse en ole edistynyt juuri lainkaan. Heh. Eikun, höh. Toukokuussa on tulemani palauttaa kuvaamataidonprojektini, joka näillä näkymin käsitteleee valitsemanani aiheena valoitusta ja varjostusta. Suunitelmana on mahdollisesti lisätä työhön myös suomalaisia taruja myyttejä, jotta saisin siihen jonkinmoisen punaisen langan. :-)

These pictures up there are from Margaretha's art book. I wish they were in mine, though. Unfortunately my exam project hasn't improved that much, but I worked as a great model for Margaretha's work! :-)
I chose to carry out my exam project by focusing on lights and shadows. To make it a bit more interesting, I might add there also some Finnish myths and legends.

Abbey

Viime kerralla Veran ja Freddien kanssa piknikillä puistossa istuessa katsottiin kahden naisen lähestyvän meitä. Siihen he astelivat hymyssä suin meidän eteemme ja kysyivät, jos liikenisi muutama minuutti. Pakko myöntää, etten ollut liian innokas kuluttamaan aikaani aiheeseen, jonka epäilin olevan rouvien keskustelun tähtäimessä. Mutta siinä sitten annettiin heidän kertoa asiansa. Ja kuten arvelin kyse oli uskonnosta.
 Naiset alkoivat kertomaan meille Jumalasta, joka antaa kaiken anteeksi ja rakastaa meitä kaikkia ja tietää jopa, kuinka monta hiusta meidän päässämme on. Itse totesin kunnioittavaan sävyyn hymyillen, että olen ateisti ja en osallistu nyt tähän kyseiseen keskusteluun, mutta arvostan heidän näkemystään. Niimpä rouvat jättivät sitten minut täysin keskittymispisteensä ulkopuolelle ja tarrautuivat Veran sanoihin, joiden mukaan hän uskoo jonkilaiseen Jumalaan mutta ei sellaiseen, mistä kukaan on kenellekään opettanut vaan omaan mielikuvaansa Jumalasta. Mainittakoon tähän sitten, että Federico pyrki pitämään naamaansa peruslukemilla koko keskustelun ajan ja meinasi nukahtaa polveaan vasten.
 Kuuntelin kuitenkin siinä sitten samalla, mitä heillä oli kerrottavana. Ja koska he siinä nyt selittivät joka tapauksessa, päätin, että voisin sittenkin kysyä muutaman kysymyksen. Totesin opiskelleeni kristinuskoa koulussa ja olleeni (kirkkoon yhä kuuluvana "olevani") kristitty. Kysyin naisilta, josko he olivat sitä miltä, että Jumala tietää kaiken. Vastaus (pitkä sellainen) oli kyllä. Kysyin, josko he uskoivat Jumalan hallitsevan kaikkea. Vastaus oli jälleen kyllä. Sitten pääsin kysymykseen, jonka nämä rouvat totesivat mielenkiintoiseksi, vaikkei heidän kasvoistaan päätellen erityisen mieluisaksi. Kysyin, että jos Jumala tietää kaiken ja hallitsee kaikkea, miten Jumala sitten menettäisi minunlaiseni ihmisen uskon. Sain tähän pitkän vastauksen mutten sellaista, että se olisi mitenkään erityisemmin valoittanut heidän kantaansa. Tämän jälkeen sain osakseni paljon enemmän heidän huomiostaan, ja sain kuulla, miten Jumala antaa kaikille toisen mahdollisuuden. Tunsin tulleeni ymmärretyksi hieman pikkuisen väärin ja kerroin vielä selventääkseni, etten kysynyt moista toisen mahdollisuuden saamisen merkeissä. Sanoin myös, että mitä enemmän uskonnosta tai uskonnoista luen ja tiedän, sitä vähemmän niihin olen aina uskonut. Jossain vaiheessa keskustelumme kääntyi myös kristillisiin juhliin kuten Jouluun. Ja tivattuaan minulta, enkö itse juhlikin myös Jeesuksen syntymää, totesin juhlivani Joulua lähinnä muista syistä. Mainitsin uskovani Joulupukkiin enemmän kuin Jumalaan, ja täsmensin, että mielestäni kaikki on mahdollista, jos tarpeeksi uskoo. Sain osakseni hirmuisen pitkän selityksen, miten joulupukki on vain mielikuvitusta.
 Lopulta lähtiessään naiset ojensivat meille jonkilaisia paperilappuja sekä kirjalehtistä, joka selittäisi enemmän kristinuskosta. Toinen naisista, joka oli aiemmin kiivastunut hieman Joulupukki -ideastani totesi, että fiksuna tyttönä voisin lukea lehtisen läpi ja ehkä huomaankin, miten paljon Jumala minulle merkitsee. Kieltäydyin kohteliaasti ottamasta iltalukemista itselleni.
 Arvostan kaikkien muiden uskontoja, omasta mielestäni kaikilla on oikeus uskoa mihin haluaa, niin mulla Joulugubbeniin kuin kyseisillä naisilla Jumalaan ja Jeesukseen. Mielestäni tosin on väärin kiertää puistossa tyrkyttämässä omaa näkemystään muille. Koin keskustelumme omalla tavallaan mielenkiintoiseksi, ja mielestäni kysymykseni olivat oikein asiallisia. Jos naisilla oli oikeus tyrkyttää tietoaan meidän iltapäiväämme, lienee minullakin oikeus kysäistä muutama kysymys :-) Minua häiritsi keskustelussamme myös se, kuinka naiset puhuivat toistensa päälle eivätkä näyttäneet kunnioittavan toistensa puheenvuoroja lainkaan. He olivat molemmat samalla asialla, mutta halusivat olla vain itse äänessä. Toisena asiana minua häiritsi hieman tämän toisen naisen tapa kertoa kantansa, että Joulupukkihan on vain mielikuvitusta. Jos olisin ollut näpsäkkä tyttö tilanteessa, olisin huomauttanut heidän Jumalansa olevan yhtä mahdollisesti mielikuvitusta.

 Tämän tekstin tarkoituksena ei ole arvostella ketään tai kenenkään ajatusmaailmaa sen pahemmin kuin ei myöskään loukata kenenkään tunteita! Kertomus vain sattui nyt hyvin sopimaan näihin kauniisiin kuviin Bristolin Abbeyn kirkosta, joka on arkkitehtuuriltaan minua kiehtova. :-) Kelatkaahan vielä ylös kuviin ja ihastelkaa!

On siis kevät, ja Tavaramarkkinoiden Kevät soi

 

Mukavaa keväänodotusta teillekin sinne! Myönnän, että totesin Veralle eilen ulos lähtiessä tavoitteeni olevan ottaa mahdollisemman ihanan aurinkoisia keväisiä kuvia, jotta kaikki katsoo niitä sitten kateellisina. Annettakoon tämä minulle anteeksi, jooko?

 Eilen päätin näpsäkkänä nuorena tyttönä heittää muutaman kärrynpyörän ja... noh, sanotaanko niin, että olo on hieman vanha, jos reväyttää takareiden siinä samalla ja seuraavana aamuna pääsee tuskin sängystä ylös.:-D

Piknikkeily on oikein mukavaa, massuni on yhä täynnä eilisistä donitseista ja munkeista ja kaikista herkkueväistä. Huhhuh.  Mun mielestä on selvä kevään merkki se, kun voi lähteä ulos balleriinoissa ja pienessä farkkutakissa! Täällä on auringossa ihanan lämmin, ja nyt jo toista päivää sininen taivas! Joten lähden ulos nauttimaan kera kahvikupposen :-) 

The Internet is becoming the town square for the global village of tomorrow. ~Bill Gates

"I had a life once... now I have a computer. "

Alid Art

Kuulun Facebookissa muutamien Bristolissa opiskelevien vaihto-oppilaiden jakamaan ryhmään. Ensimmaisenä sivulle mennessä siellä komeilee tällä hetkellä tuo kyseinen yläpuolella oleva kuva, joka kuvastaa kerrassaan mainiosti tätä Just Studentin elämää, haha (voitte lukea tämän nimityksen taustaa aikaisemmasta postauksesta nimeltä Just A Student, linkittäisin sen tähän, jollen olisi koulun koneella, joka ei mahdollista moista toimintoa).
 Pidin muutaman päivän tietokonelakkoilua elämään tarttumismielessä. Vietän helposti liian paljon aikaa muun muassa Facebookissa, koska se on periaatteessa ainut yhteyteni sinne Britannian ulkopuoliseen maailmaan. On mukava lukea kavereitten statuksia siitä, miten ajotunnit menee ajellessa melkein ajo-opettajan serkun päälle, äitin statuksia siitä, miten se eksyy metsään ja serkun kuvia Australian auringosta (tuo viimeisin oli sarkasmia, ei oo yhtään mukava kävellä vesisateessa koulusta ja sitten katsoa kuvia kenguruista, terkkuja Sallalle, joka lukee tätä aamupalalla siellä maailman toisella puolen). On ihana vaihtaa kuulumisia reaaliajassa tsättäillen ja kuullen, miten kenenkin päivä meni. On huippua kirjoittaa hauskoja posteja toisten seinille, ja nauraa sitten jälkeen päin, miten niissä ei ollut minkäänlaista järkeä. On karmivaa nauraa äidin kommenteille oman poikaystävän seinällä.
 Lakkoilusta huolimatta luin sähköpostini, mutta muuten muutama päivä ilman tietokonemaailmaa oli erittäin rentouttavaa. Vera osallistui kanssani tähän elamäntarttumis -projektiin, ja pidimme mielenkiintoisen juttutuokion tietokoneesta, facebookista ja niiden tavasta koukuttaa ihmisiä. Kun sen koneen laittaa kaapin perälle ja sitten katsoo tietokonekäyttäytymistään, huomaa myöskin epämukavia tuntemuksia. En tykkää myöntää, että tietokone tai facebook olisi mulle suurikin koukutus... mutta koittakaa istua yhdessä huoneessa muutama päivä ilman tietokonetta niin, ettei ole mahdollista viettää aikaa kuin yhden ainoan ihmisen kanssa. Se on mielenkiintoista, miten kokee hirveän suurta halua kävellä kaapille, kirjautua facebookkiin ja leikkiä olevansa sosiaalinen (ei millään pahalla Veraa kohtaan, viihdyn kyllä neidin seurassa)!
 Muutaman lakkoilupäivän aikana pelattiin Veran kanssa hirveän monta korttipeliä, luettiin kirjoja ja naurettiin sille, miten vietettiin monta tuntia pelaten sovellettua sanakirja-aliasta. Viimeisin näistä toimii siten, että otetaan sanakirja, arvotaan sivu, arvotaan sana ja sitten selitetaan sita sanaa toisillemme. Sivistävää kerrassaan, mutta yllättävän hauskaa, kun ei ole muutakaan tekemistä! xd tälläistä tää vaihto-oppilaan elämä on.
 Huomasin sitten kirjauduttuani takaisin facebookkiin vain muutaman päivän jälkeen, että itseasiassa jäin paitsi paljonkin hyödyllisestä informaatiosta. Muun muassa missasin tapaamisen sekä informaatiota huhtikuun Lontoon reissusta ja sain skypettelykutsuja ja hurumycke kysymyksiä siitä, minne oon hävinnyt. Joten Facebookista lakkoilulla oli sekä hyvät, että huonot puolet kuten myos Facebookilla itsellään. Päätin kuitenkin vähentää lähinnä tuota aikaa, jota vietän tietokoneella. Toivottavasti se onnistuu, heh. Onhan sitä vietetty pidempiäkin aikoja tietoisesti ilman tietoista konetta.Tsekkaan e-mailiani kuitenkin koko ajan säännollisesti, se on välttämättomyys monesta syystä. Ja päivitän yhä blogiani. Ja en jätä sitä Facebookkiakaan lopullisesti. Kaikkea hyvin mukavati kohtuullisesti. :-)

Päätin myos, että en jaksa kirjoittaa tätä Englanniksi.

Ja copy+pastesin kaikki ää:t ja öö:t tähän, jotta en kuulostaisi liian turistilta.

Terkkuja Matildelle ja Eevalle, jotka stalkkaavat minua.

Always try to see the wood for the trees

Siinä päättäessään, että nyt lähdetään vuodeksi ulkomaille asumaan, on mietittävä sekä päätöksen hyviä että huonoja puolia. Sen lisäksi, että joutuu ikövöimään läheisiä menettää myös joitain juttuja koulun suhteen. Niin, miettikää, että omasta koulusta poissaoleminen ihan harmittaa! Mulle kaikkein haikeinta kouluun liittyen oli jo päätöstä tehdessä se, että jään vuoden opinnoissa jälkeen kamuleista. Näin ollen en ollut tanssimassa wanhoja, enkä pääse samalle risteilylle, kannan (vitsivitsi) kamut ens vuonna ulos koulusta ja oon abien maalitauluna. Nyt on myönnettävä, että wanhojen tanssikuvien katsominen sai kaikesta ilosta ja loistokkuudestaan huolimatta minut vähän haikealle mielelle. Ensi vuonna siellä katsomossa voi kuitenkin sitten onneksi nähdä lauman krapulaisia abeja pakotettuina  yleisöksi. :-)
 Sitten asiasta toiseen, jos kolmanteenkin. Mun jalat sinertää. Ja meidän huoneen ovi aukeaa pelottavasti itsestään. Ne, jotka ovat katsoneet Paranormal Activity kakkosen(?) niin tietävät Tobyn. Uskon, että se on ollut täällä kummittelemassa jo kuukausia. Mulla on loman viimeinen päivä! Hirmuinen kasa kotitehtäviä, ja hirmuisen vähän inspiraatiota tarttua tuumasta toimeen ja finito ne ajoissa.
 ...jatkan nyt sitten uusimman ELLE-lehden lukemista ja syön postissa saapunutta tummaa Fazerin sinistä suklaata.

Talvipiknikkiä

Tuntuu hassulle ajatella, että Suomessa on ihan valkosta ja kylmää. Täällä sen sijaan nurmikko vihertää, ja alkaa itseasiassa tuntumaan jo oikein keväiseltä, kun pakkasistakin jo päästiin. Tänään käytiin piknikillä puistossa, koska aurinko paistoi niin hirmuisen lämpimästi mukavasti!

It feels weird to think that there is lots of snow in Finland while the grass is green in England. Now when we got rid off the cold weather I start to have a spring-kind-of-mood! Today Vera and I went to park to have a picnic :-)

Muutama hassu kirpparilöytö


Mainitsin tässä joku aika sitten varmaan jo useampaankin kertaan, miten olen löytänyt ihania secondhand liikkeitä täältä Englannista. Lähinnä olen tehnyt ostoksia täällä Bristolissa. Näissä kuvissa on vähän niistä ostoksista, joita olen kerännyt täällä olon aikana. Huomioikaa, että tämä ei ole muotiblogi XD

There you go mates! Some secondhand findings :-) notice that this blog is far far away from fashion blogs :-D

EHDOTON RAKAKUSPAKKAUS!  Tän takia tulin kirjoittamaan:-D
Ostin kyseisen nahkalaukun Bristolista tällä viikolla, ja täytyy sanoa, että se on ihan paras.
 Maksoin laukusta hieman suuremman summan,
 mutta kohtuudessa siihen nähen,
että laukku on aitoa nahkaa. Minä tykkään!

Tässä kuvassa näkyy vähän tuota sinistä paitaa, jonka ostin Kingswoodista kierrellessäni lähikirppareita.
 Koitin laittaa ennestään julkaisemattoman kuvan,
 ja ei ollut sitten muuta kuin tämmöinen mainio toimintakuva emmi ja teekuppi.

Tässä kuvassa näkyy tämä jo useammassakin kuvassa vilahtanut(?) takki,
 joka on ihanan pehmeä ja  todella iso.
Näytän ihan jääkarhulle, kun hukun siihen.

Punainen must-ostos neljällä punnalla Kingswoodista :-) Huusi, että emmmi emmi tule ja osta minut.
Punainen on mun ehdoton lemppariväri.

Kesää ja kevättä odotellen, jotta pääsee ulos vähän vähemmissä vaatteissa.
 Ostin tämän kivan kukkaprinttisen mekkolin, johon en ole tosin vielä turhan usein päässyt pukeutumaan.

Meitsi söpöilee tähän vielä tuon viimeisen kuvan irvistyksen lisäksi sen verran, että hehkuttaa, miten yksi kuuma kundi osti tänään lentoliput kohti Englantia! Tämä tieto teki Emmistä mielettömän onnellisen, ja viikkojen ja päivien lasku on jo vauhdissaan. Tällä kerralla suuntana Lontoo ja Oxford!